Minulla itselläni oli siitä kulunut tovi aikaa.

Itse olen valmentaja ja autan paljon asiakkaitani pysähtymään myös itsensä äärelle, mutta kuinkas siinä kävikään, että itse en pysähtynyt itseni äärelle, vaikka kuinka elämä koitti siitä ilmoitella vuosien varrella. Vähäksi aikaa kyllä pysähdyin, mutta jotenkin lipsuin taas takaisin menoon ja meininkiin.

Huomaan nyt jälkeenpäin miettiväni, silloin kun elämä pysäytti hetkeksi aikaa, niin silloinkin vain ajattelin jotakin tiettyä yhtä max. kahta elämänaluetta. Mutta toki siinä oli se puoli, että silloin loistin näissä kahdessa elämänalueessa todella, mutta jotakin puuttui.

Oho, olin unohtanut kaikki muut elämänalueet.

Elämänalueilla tarkoitan työtä/uraa, perhesuhteita, parisuhdetta, itseni kehittämistä/opiskelua, ystäviä, taloudenhallintaa, liikuntaa, ruokavaliota, unta, stressittömyyttä, minää jne.

Nyt sitten elämä toikin 2 isoa pysäytystä tai itseasiassa kolme. Ja vielä kaikki samaan aikaan. Nyt todella tarvitsin niitä vuosien varrella oppimiani ja oivaltamiani asioita. Muutama asia meni tässä kohtaa ylitse muiden ja ne olivat rakas perhe, rakkaat ystävät ja läsnäolo/minä itse.

Nyt nousen täältä kiitollisena jokaisesta päivästä, pienin askelin. Ja ymmärrän myös sen, että me ihmiset ollaan kokonaisvaltaisia eli mitään elämän aluetta ei saa unohtaa ja tasapaino näiden välillä on se tärkein asia.

Pitäkää itsestänne huolta. Sinä olet se tärkein. Muut asiat ja ihmiset kyllä tulevat perässäsi ja te kaikki voitte sen jälkeen paremmin. Vanha sanonta, laita ensin happinaamari itsellesi ja vasta sen jälkeen muille.

Ihanaa kevättä juuri Sinulle=)

Koska viimeksi pysähdyit itsesi äärelle?
>